Väsymys, tuo kaikkien naapuri

Tunnun usein löytävän väsymyksestä uusia puolia.

Aivan kuin väsymys syvenisi melkein joka kerralla sitä kokiessani, vaikka eihän se taida olla mahdollista.

Jokaisella alalla on omat stressitekijänsä, hoitajan väsymys on myös siksi omanlaistaan. Usein todella kaikenkattavaa, uupumuksesta ja joskus epätoivostakin kumpuavaa väsymystä. Se voi saada ajatukset kulkemaan kehää: olen väsynyt, joten olen. Ihan kuin muuta ei olisikaan kuin väsymys.

Onneksi elämässä on ihmisiä ja eläimiä, jotka muistuttavat heti, että muutakin takuulla on kuin väsymys. Sellainen ajatus on vain hetken harha.

Jos ei ole, asiat ovat jo todella huonosti. Silloin hoitaja ei ole enää työkunnossa.

Mutta ne väsymyksen monet kasvot: ne voivat olla värittömät, nuoret tai vanhat, nopealla vilkaisulla tutut tai tuijottamallakin vieraat. Se on minusta hämmentävää.

Hoitajan väsymys ei myöskään ole yksihuoltajan loputonta uupumusta tai ylityöllistetyn yrittäjän voimattomuutta.

Väsymyksen laatu riippuu myös henkilökohtaisista ominaisuuksista: luonteesta, harrastuksista, kehon rasvaprosentista ja luultavasti eniten omasta asenteesta maailmaa, elämää ja työtä kohtaan.

Minä tarvitsisisin kahdeksan tunnin yöunet joka yö voidakseni hyvin. Liian usein nukun liian vähän, vaikka keskimääräinen yöunenmääräni taitaakin olla yli seitsemän tuntia. Saatan ajoittain nukkua kellon ympäri kuitatakseni univelkaa. Katkonainen yöuni on pahin vaihtoehto: vaikka uniaika olisi riittävän pitkä, en kuitenkaan ehdi nukkua tarpeeksi syvää unta.

Unen puute lamaa aivot nopeasti, eikä siihen kannattaisi itseään totuttaa.

Tänään olen väsynyt, koska yöuneni oli viime yönä katkonaista johtuen sekä minusta itsestäni että ulkoisista syistä. Olin jopa niin väsynyt, että jouduin laittamaan sormet korviin meluisassa palaverissa iltapäivällä. Se oli ainoa toimintavaihtoehto sen lisäksi, että olisin poistunut paikalta hiljaisempaan ympäristöön: tuntui, että pää halkeaa.

Eilen taas olin fyysisesti väsynyt liikuttuani koko päivän ja luultavasti juotuani liian vähän. Olin myös mennyt liian myöhään nukkumaan ja iltayön unet jääneet vähiin.

Toissapäivänä olin väsynyt, koska opiskelin tiukasti koko päivän enkä tainnut pitää tarpeeksi taukoja.

Väsymys tuntui erilaiselta joka päivä. On kummallista, että väsymys tuntuu päivä päivältä voimakkaammalta. Unohdanko oikeasti niin tehokkaasti, miltä se tuntui samanlaisen päivän jälkeen viime viikolla?

Yksi asia on varma: tässä asiassa riittää ihmettelemistä pitkäksi aikaa.

Entäs jos löytäisin jostain tutkimusaineistoa aiheesta? Saa vinkata 🙂

Mainokset